Varjoisassa puutarhassa kukoistaa monia upeita koristekasveja

Varjoisassa puutarhassa kukoistaa monia upeita koristekasveja, jotka ovat sopeutuneet menestymään niukemmassa valossa. Parhaita puutarhan koristekasveja varjoisiin paikkoihin ovat esimerkiksi varjoliljat, rönsyakankaali, lehtosinilatva, kuunliljat ja japaninsinililja. Myös useat pensaat kuten alppiruusut, hortensiat ja atsaleat viihtyvät varjossa, samoin kuin jotkin havukasvit, esimerkiksi marjakuusi ja kanadantuija. Varjokasveista saa luotua kauniin ja monimuotoisen puutarhan, joka tarjoaa visuaalista iloa läpi kasvukauden.

Mitä tarkoittaa varjoisa puutarha?

Varjoisa puutarha on alue, jossa suoraa auringonvaloa on rajoitetusti rakennusten, suurten puiden tai muiden varjostavien elementtien vuoksi. Varjopaikkoja on erilaisia: puolivarjo saa auringonvaloa 3-6 tuntia päivässä, kun taas täysvarjo on alue, joka saa suoraa auringonvaloa alle 3 tuntia päivässä tai pelkästään hajautettua valoa.

Varjoisuuden asteet vaikuttavat merkittävästi kasvien menestymiseen. Liian valoisaan paikkaan istutettu varjokasvi voi palaa auringossa, kun taas valoisan paikan kasvit jäävät varjossa kituliaaksi eivätkä yleensä kuki. Siksi on tärkeää valita juuri oikeat kasvit erilaisiin varjo-olosuhteisiin.

Mitkä havukasvit ja pensaat viihtyvät varjossa?

Varjoisissa puutarhan osissa menestyvät useat havukasvit ja pensaat, jotka tuovat puutarhaan rakennetta ja ympärivuotista vihreyttä. Marjakuusi (Taxus) on yksi parhaista havukasveista varjoon, sillä se sietää jopa täysvarjoa ja viihtyy tuoreessa maaperässä. Myös kanadantuija (Thuja occidentalis) ja japaninmarjakuusi (Taxus cuspidata) menestyvät hyvin varjoisissa paikoissa.

Pensaista varjossa viihtyvät erinomaisesti:

• Alppiruusut (Rhododendron) – tarvitsevat hapanta maata
• Hortensiat (Hydrangea) – erityisesti syreenihortensia ja puistohortensia
• Atsaleat – kukkivat kauniisti myös varjossa
• Koiranheisi (Viburnum) – monet lajikkeet menestyvät puolivarjossa

Havukasvien ja pensaiden istutuksessa on huomioitava riittävä kastelu ensimmäisten kasvukausien aikana, kunnes juuristo on kehittynyt. 

Mitkä kukkivat perennat ovat parhaita varjoisaan puutarhaan?

Varjoisaan puutarhaan löytyy runsaasti kauniisti kukkivia perennoja, jotka tuovat väriä ja iloa pimeimpiinkin nurkkauksiin. Kuunliljat (Hosta) ovat varjopaikkojen klassikkoja näyttävien lehtiensä ansiosta, ja monet lajikkeet kukkivat kauniisti loppukesällä. Varjoliljat (Astilbe) puolestaan kukkivat pitkään ja tarjoavat näyttäviä kukintoröyhyjä varjoisiin paikkoihin.

Muita erinomaisia varjopaikan perennoja ovat:

• Lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) – kaunis sininen kukinto
• Japaninsinililja (Hosta sieboldiana) – upeat sinertävät lehdet
• Rönsyakankaali (Ajuga reptans) – peittää maata tehokkaasti
• Vuorenkilpi (Bergenia) – kukkii aikaisin keväällä
• Tarhalemmikki (Myosotis sylvatica) – sininen kukinto
• Idänsinililja (Scilla siberica) – kukkii aikaisin keväällä

Miten suunnittelen toimivan varjopuutarhan kokonaisuuden?

Toimivan varjopuutarhan suunnittelussa kannattaa lähteä liikkeelle kasvien ryhmittelystä korkeuden ja kukkimisajan mukaan. Kerroksellisuus tuo varjopuutarhaan syvyyttä ja mielenkiintoa – sijoita korkeimmat kasvit taakse ja matalammat eteen. Varmista, että puutarhassa on kukkivia kasveja eri aikoina kasvukaudesta, jotta se pysyy kiinnostavana keväästä syksyyn.

Värien ja tekstuurien yhdistely on varjopuutarhassa erityisen tärkeää, sillä niukemmassa valossa värit eivät pääse yhtä hyvin oikeuksiinsa. Vaaleankukkaiset lajit, kuten valkoinen tarhalemmikki tai vaaleat kuunliljat, tuovat valoa varjoisiin nurkkiin. Lehtien erilaiset muodot ja tekstuurit luovat kontrastia – yhdistele esimerkiksi kuunliljojen leveitä lehtiä saniaisten sirompien lehtien kanssa.

Pintamateriaalien valinta vaikuttaa merkittävästi varjopuutarhan ilmeeseen. Vaalea sora tai puuhake heijastaa valoa ja tuo valoisuutta. Sammalpeite sopii luonnolliseen varjopuutarhaan ja pidättää kosteutta. 

Mitä varjokasvien hoidossa tulisi huomioida?

Varjokasvien hoito eroaa jonkin verran aurinkoisten paikkojen kasvien hoidosta. Kastelu on erityisen tärkeää, sillä suurten puiden alla maaperä voi olla kuiva. Vaikka varjokasvit usein sietävät kuivuutta paremmin kuin aurinkoisten paikkojen kasvit, ne tarvitsevat säännöllistä kastelua erityisesti ensimmäisinä vuosina istutuksen jälkeen.

Lannoituksessa varjokasvit eivät yleensä tarvitse yhtä paljon ravinteita kuin aurinkoisten paikkojen kasvit. Keväinen yleislannoitus riittää useimmiten, mutta tarkista aina kasvikohtaiset suositukset. Esimerkiksi hapanta maata vaativat alppiruusut ja atsaleat tarvitsevat erityislannoitteita.

Talvisuojaus on tärkeää erityisesti ainavihannille varjokasveille, jotka voivat kärsiä kevätauringon aiheuttamasta kuivumisesta. Havujen suojaaminen harsoilla tai kuusenoksilla estää kevätauringon aiheuttamat vauriot.